Työkalusukat ja piponen

Minä ja kirjoneule ei kuuluta samaan lauseeseen (paitsi tässä). Masokistina en kuitenkaan malta olla kokeilematta rajojani. Löysin ohjeen Tools-sukille, joissa on kuvioina vasaroita ja jakoavaimia, ei tarvinnut kysyä kelpaisivatko kuviot pikku-ukoille. Minä suhtauduin epäillen kirjoneuleeni joustavuuteen, joten katsoin paremmaksi siirtää kuvion jalkaterää sen sijaan, että olisin mennyt ohjeen mukaan ja tehnyt työkalut varteen. Ja kun kerran soveltamaan aloin, niin tein sukat vielä kärjestä alkaen lyhennentyillä kerroksilla. Kantapää on tiimalasimallia, eli samaa sorttia kuin kärkikin.

 

Ihan putkeen ei homma tietenkään mennyt, näiden oli tarkoitus olla kuopuksen sukat, mutta vaikka lyhensin työkalujen varsia, oli kuvio niin pitkä, ettei se olisi mahtunut kuopuksen sukkien lyhyeen terään. Keskimmäisen naskin jalkoihin näistä tuli sopivat. Täytyy odottaa uutta masokismikohtausta kuopuksen sukkia varten.

Novitan Woolista minä nämä neuloin, 43g yhteensä kolosen puikoilla.

 

Jotkut kuuluvat käyttävän kirjoneulekohdissa isompia puikkoja kuin muualla neuleessa, jotkut kiepauttavat toisen värin toisella kädellä, amerikkalaiseen tapaan siis. On niitä konsteja muitakin. Minä nyperrän hitaasti, perinteisin menetelmin ja venyttelen pitkiä langankiertoja löysemmälle. Töisevää.

 

Paljon vähemmällä selvisin toisen vihreän projektin neulomisesta. Tässä ongemana olikin lanka. Poikien pph huokaili joskus, miten kovasti tykkäsi kuopuksen syyshaalareiden väristä. Päätin sitten tehdä sen värisen pipon joululahjaksi. Joo, väriä löytyi useammastakin lankamerkistä, mutta minun otsanahkani ei ainakaan kestä karheita lankoja, joten oli löydettävä paitsi oikea sävy niin myös pehmeys. Nettikaupasta tilasin yhdet langat, mutta kotona totesin näyttöni taas hämänneen, ei se sävy ollutkaan luonnossa oikea. Kivijalkakauppa pelasti lopulta, tulipa käytyä ensimmäisen kerran Oulun Lankamaailma Nordiassa. Rowan Baby merino silk DK, kaksi kerää sävyä emerald ja pipoa puikoille. Malli on hiukan lörppänä, semmoinen pitkähkö. Kolmosen puikot ja toisen kerän aloitin kavennuksia varten, 53g. Mukavaa lankaa, silkki tuo hiukan kiiltoa ja ehkä hidastaa langan venähtämistäkin.

 

Talvi ja pimeys täällä pohjoisessa. Parempia kuvia taas keväämmällä ;)



 

Vihdoinkin valmis!

Neljä vuotta sitten, vähän ylikin, aloin neulomaan puoliskolleni paitaa. Tarkoitus oli tehdä palmikkopaita Nallesta, mutta suunnitelmat muuttuivat, aika kului ja, nooh, lopputulos olikin ihan erilainen.

 

Palmikot eivät sitten huvittaneetkaan, en edes enää muista miksi. Neuloin sileää. Puolisko huolestui Nallen karheudesta ja minä pähkäilin, miten saisin pehmeämpää lankaa ujutettua kriittisille kohdille, siis sellaisille, joita T-paita aluspaitana ei suojaisi. Vartalo-osa oli jo kainaloissa, kun löysin hihoihin uuden langan, ONline Linie Supercoolin, pehmeän merinolangan. Neuloin sitten ne hihatkin kainaloihin ja aloitin uhkarohkean yrityksen tehdä yläosa raglanina ja intarsialla, edelleen ilman ohjetta. Eteen tarvittiin halkio ja vetskari. Kauluksen neuloin kaksinkertaiseksi, että saan vetoketjun pään siistimmin piiloon.

 

Loppuun saakka jänskätti. Tuleeko hartioista sopivat, onko kaula-aukko oikean kokoinen, miten vetskarin saa ommeltua siististi... Vielä kastelun jälkeen oli pelko peffassa, merinolanka lörpsähti ja valmiiksi aavistuksen pitkät hihat kasvoivat 10cm (ja niin kuin minä kirosin puoliskon pitkiä käsiä niitä neuloessani!). Aikani oiottuani hihat asettuivat, edelleen himpun pitkiksi, mutta kuitenkin käyttökelpoisiksi. Jee, vihdoinkin valmis!

 

 

680g lankaa, josta arviolta 280g Supercoolia. Kolmosen puikot ja paljon päreitä.

 

 

Tyttöneule!

Lähipiiriini syntyi tuiki harvinainen ilmiö, tyttövauva! Siitä ihmeestä piti kolmen pojan äidin ottaa ilo irti.

Omien poikien päät ovat jo liian isoja vastasyntyneen pipoa mallaamaan, joten mallina toimii Nalle Puh. Pipo on Norwegian Sweet Baby Cap, selkeä ja hyvänmallinen peruspipo, johon sitten näpersin kukkasen lisukkeeksi. Lankana Filatura Di Crosan Zara, sama kuin aiemmassa kuopuksella tehdyssä pöllöpipossa. Pieneen pipoon ei lankaakaan mennyt mahdottomasti, alle kerä, eli 43g. Kuvasta on rajautunut pois virkatut solmimisnauhat.

Pikkuneuleita pikku-ukoille

Parit lapaset 7-veljeksestä intialaisella peukalolla.

 

Pöllöpipo pienimmäiselle. Filatura Di Crosa Zaraa kaksinkertaisena. Suosikkilankani!

 

 

Villikissa ja huivi

Jos Viiru-neiti olisi ihmislapsi kissanpennun sijaan, saattaisin viedä sen lääkärille ja kysellä ADHD-diagnoosia. Tai sitten teettäisin geenitestin varmistaakseni, ettei kissa ole osaksi apina, sen verran ahnaasti kisu kiipeää.

 

Riekkumisen jälkeen nukutaan viattomana. Mutta katsokaa nyt tuota häntää, mara-katti.

 

 

Kissat ja huivit liittyvät toisiinsa, sillä neuloin tämän huivin kiitokseksi Pörristä.

 

 

Malli on Ravelrystä, nimeltään Holden Shawlette. Lankaa (Cascade Heritage) kului huimat 85 grammaa, puikot 4mm. Kokoa huiviin tuli 135cm leveyttä, 55cm korkeutta. Pingotin aika raskaalla kädellä.

Ohje oli helppo. Työläintä taisi olla reunan nirkkopäättely, reilut 300 silmukkaa pääteltävänä ja neljää pääteltyä silmukkaa kohden luotiin taas kaksi uutta.

 

Huivi aloitettiin "niskasta", pitkän sivun keskeltä, luomalla muutama (olikohan 4) silmukkaa. Nopea neulottava ja onnistui telkkaria katsoessa. Tai no, sain minä tuohon pari virhettä tehtyä, mutta naamioin ne näppärästi. Luulisin.

 

Syyskuulumisia

 Ensin uutisia perheenlisäyksestä. Kesän aikana laumamme kasvoi kahdella kissalla, yhdellä pennulla ja yhdellä eläkeläisellä. Nuori neiti tässä vasemmalla on Viiru ja kaksitoistavuotias kolli Pörri. Viirussa riittää virtaa, usein enemmän kuin hoitajillaan... Pörri taas tykkää ulkoilla, kulkea hiirimetsällä ja kömpiä kotiin vasta sitten kun kaipaa kuivaa nukkumapaikkaa.

Viirun äiti on poikakissa, tiedättehän...

Pörri on käyttänyt muutaman yhdeksästä hengestään. Kahdesti on kuulemma ollut jo piikkiaika varattuna, mutta niin se vaan herra porskuttaa edelleen. Viimeisimmän pelastuksen suoritimme me, ottamalla karvaläjän meille viettämään eläkepäiviään Pörrin omistajan jouduttua hoivakotiin.

Ompelukone on saanut olla rauhassa. Muutaman pussukan tein ja jotain lahkeenlyhennyksiä, mutta muuten ei mitään. Hameesta olen haaveillut, mutta aikaiseksi en ole saanut.

Neuleita on valmistunut pari. Pidän itseäni hitaana neulojana, mutta silloin tällöin pääsee päättelemään silmukoita ja ompelemaan nappeja :) Ehkä niitä hetkiä olisi useammin, jos ei olisi monta neuletta kesken yhtä aikaa.

Adele-skirt (ohje Ravelrystä), hame, on neulottu Novitan Malibusta. Sopivan painavaa ja laskeutuvaa lankaa tuommoisen. Helmassa poikkesin hiukan ohjeesta ja tein muodosta enemmän trumpetin kuin ohjeen A-linjaisen. Lankaa oli naftisti, viidestä kerästä jäi jäljelle pari metriä... Vyötärökaitale neulottiin ensin poikittain lyhennetyillä kerroksilla muotoillen. Helman silmukat poimittiin valmiin kaitaleen reunasta ja neulottiin pyörönä alaspäin. Helma on jaettu yksinkertaisilla pitsiraidoilla kaitaleisiin.

 

Tossut tein lahjaksi nettituttavalle, joka odottaa esikoistaan. Nopeaahan noin pienten tossujen tekeminen on, mutta tähän malliin (Oh baby-booties Ravelryssä) kertyi turhan monta pääteltävää langanpäätä ja vielä saumakin ommeltavaksi. Ihan söpöt, mutta seuraavat teen jollain toisella ohjeella. Tossukuvaa ei voinut laittaa heti perheenlisäysjutun perään, ettei suku saisi turhaan sydämentykytyksiä :)



Valmiiden lisäksi on muutama neule keskenkin. Yksi niistä on tämä Helmi-takki. Epäilyttää jo nyt (ylhäältä alas neulottava takki, menossa kainaloiden alapuolella), että riittääkö lanka... Jos ei riitä niin sovelletaan mielikuvitusta. Tosin saattaa olla, että tätä ennen valmistuu jotain ihan muuta.

Paluunpaluu

Vuodatus teki surkean tempun, käytännössä kaikki blogissa olleet kuvat tuhoutuivat. Asia jurppii liikaa, että pystyisin enää sitä blogia jatkamaan. Joten opettelen sitten bloggerin tavoille.

Ensimmäisenä tunika, jonka ompelin Marimekon kankaasta itselleni. Kaavan pohjana oli Joku Ottobre Womanin kaava, jota kuitenkin muokkasin aika tavalla.

Silmukkamerkkejä olen nykertänyt paljonkin, mutta ei niistä aina tule kuvaa otettua. Tässäkin on vain osa, turkooseja ja violetteja oli 6/setti ja vihreitäkin vielä kaksi lisää.

Suuri Käsityö-lehdessä oli kuva villasukkahirvestä ja tokihan sellainen oli pojille tehtävä. Korvat vaan puuttuvat.